Lippukuntamme arkistoissa on Elli Hahlin kirje, jossa kerrotaan Heinolaan perustetun ”Keväänliitto”-nimisen tytöille tarkoitetun nuorisoliikkeen vuonna 1910. Elli Hahl oli lukenut sanomalehdestä Baden-Powellin liikkeestä Englannissä ja siitä kiinnostuneena perustanut ryhmän Heinolaan. Kirjeessään hän kertoo myös, että kun tiedot Suomen ensimmäisetä poikalippukunnasta Loviisassa olivat lehdissä, liikkeemme oli jo perustettu. Jäseniä Keväänliitossa oli 27-30 tyttöä, puheenjohtajana Elli Hahl.
Kymen Vartiot lippukunnan perustava kokous on pidetty 21.01.1929, paikalla 42 jäsentä. Suomen Partiotyttöliittoon lippukunta hyväksyttiin 17.04.1929 ja yhdistysrekisteriin merkittiin 13.09.1938. Vuonna 1958 Kymen vartioiden alaosastona aloitti toimintansa Reuman Sisupartiotytöt johtajanaan Helvi Murto, jäseniä 12. Heinolan kaupunkiseurakunta tuli lippukuntamme taustayhteisöksi vuonna 1980 (rekisteröity 7.7.1980).
Lippukunnanjohtajat kautta aikain
1929 – 1934 Meri Lackström
1935 – 1942 Kerttu Palva os Pohjanlehto
1943 – 1944 Irja Luisto
1945 – 1950 Mailis Hänninen
1951 – 1953 Maija-Liisa Saavalainen
1954 – 1955 Annikki Pitkänen os Larvasto
1956 – 1969 Liisa Kossila os Leppänen
1970 – 1971 Pirjo Harju
1972 – 1973 Reino Ijäs
1974 – 1977 Kaija Saares nyk Heiskanen
1978 – 1979 Anja Pullinen
1980 – 1984 Eevi Kumpulainen (kevätkauden 1984)
1984 – 1988 Kaija Heiskanen (syksystä 1984 kevääseen 1988)
1988 – 1998 Merja Uurainen (syksystä 1988)
1999 – 2006 Maaret Liljaniemi
2007 - Katja Saukkonen nyk Laakkonen
Lippukunnanjohtajan apuna on aina ollut myös apulaislippukunnanjohtaja, lippukunnan hallitus ja kaikki muut johtajat kukin omalla tärkeällä panoksellaan mukana toiminnassa luomassa toimintamahdollisuuksia niin sudenpennuille, vartiolaisille kuin vaeltajillekin.
Kuten lippukunnan perustamiskohdassa kävi jo selville, lippukunta aloitti vuonna 1929 kaikkiaan 42 partiolaisen voimin. Viisikymmenluvulla on jäseniä tietojen mukaan ollut vuonna 1954 yhteensä 100 jäsentä ja vuonna 1956 yhteensä 149 jäsentä. Partiokin elää aaltoliikettä jäsenmäärän suhteen ja jäsenmäärän tilastointikin saattaa olla välillä muuttunut, mutta vuonna 1969 tiedetään jäsenmäärän olleen 49 jäsentä ja vuonna 1972 yhteensä 60 jäsentä. Vuonna 1980 jäseniä lippukunnassamme oli 80, vuotta myöhemmin 96 partiolaista ja vuonna 1984 päästiinkin taas jo toiselle sadalle jäsemäärän kasvaessa 117 saakka. Kahdensan- ja yhdeksänkymmentä luvut olivat molemmat partioharrastuksen kulta-aikaa, jos sitä mitataan jäsenmäärällä, pysyimme sadan partiolaisen paremmalla puolella lähes joka vuosi. Kaksituhatta luvulle tultaessa jäsenrekisterinpitoa on taas tiukennettu, nuorten harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta silti vuoden 2008 lopussa lippukuntamme partiolaisten määrä oli 84 tyttöä.
Tapahtumat vuoden mittaan ennen ja nyt
Lordi ja Lady Baden-Powellin yhteistä syntymäpäivää, partiolaisten muistelemispäivää, vietetään vuosittain 22.2. ja lippukunnassamme se on ollut jo kauan tilaisuus, jossa annetaan partiolupaus.
Huhtikuuussa partioviikon päätteeksi vietetään Yrjönpäivää, partiolaisten suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjänän takia. Vuodelta 1933 lippukunnan arkistopapereissa kerrotaan, että ”Helatorstaiviikolla saattoi pikkukaupungissamme nähdä liikuskelevan ruskeapukuisia tyttöjä ja selvästi huomasi, että partiolaisille haluttiin tehdä propagandaa. Erikoisen juhlalliseksi kuitenkin muodostui kirkossakäynti. Kaupunkimme kolme järjestöä marssi lippunsa jäljessä seurakuntamme pieneen kirkkoon. Sivullisten henkilöiden uteliaat, mutta samalla kunnioittavat katseet seurasivat partiolaisten kulkua pyhäkköön ja sieltä pois ja tuntui siltä kuin partiolaki olis entistä velvottavanpana piirtynyt sielun syvimpään.”
Nykyisin lippukunnan perinteissä Yrjönapäiväjuhlien järjestämien ei ole jokavuotinen tapahtuma, vaan usein olemme piirin paraatipäivässä marssimassa ja partiojumalanpalveluksessa aina kulloisellakin paikkakunnalla.
Partiolaisten kevään tapahtumana on ”näyttäytyminen suurelle yleisölle”, paraati partiopiirin alueen lippukuntien voimin ja valtakunnallinen paraati tai suurtapahtuman paraatin yhteydessä. Salpausselän Partiolaiset ry partiopiirin paraati on ollut Heinolassa vuosina 1977, 1983, 1987, 1992 ja 1996.
Keväällä on vielä lippukunta järjestänyt taitojen testaustilaisuuden, riihityksen, jossa kukin partiotyttö on voimut osoittaa merkkisuorituksen edellyttämät vaatimukset. Aikanaan riihitys oli tapahtumana yksipäiväinen muuttuen 1990 luvulla koko viikonlopun kestäväksi leiriksi.
Alkuvuosien toimintaan ovat kuuluneet sekä lippukunnan kesä-, että talvileirit.
Vuodelta 1932 löytyy kesälerin päiväohjelma – päiväkäsky - heinäkuun 5 päivältä
Ohjelmassa oli:
klo 7.30 Herätys 15.00 Kahvi
8.15 Aamupala 16.00 Partiotoimintaa
8.45 Lipunnosto 19.00 Päivällinen
9.00 Peltotöitä 20.00 Lipunlasku
12.00 Aamiainen 20.30 Iltanuotio
13.00 Tuikku saapuu (johtaja) 22.30 Hiljaisuus
14.00 Partiotoimintaa
Aikojen kuluessa leiriohjelma on sen verran muuttunut, että peltotöitä ei tehdä, mutta siinä kohdalla on joku muu partiotoimintaan liittyvä toiminta. Lippukunnan kesäleirejä lippukuntamme on järjestänyt aktiivisesti, leiri on jossakin muodossa joka kesä. Jos isot tytöt pääsevät lähtemään valtakunnallisille suurleireille tai piirileireille, lippukunta on pitänyt oman leirin sudenpennuille. Valtakunnallisilla leireillä meiltä on ollut väkeä niin Karelia79 Kolilla, Miilu85 Jämijärvellä, Tervas90 kannonkoskella, Loisto96 Hangossa kuin Tarus2004 Evolla.
Satahanka-meripartioleirit tulivat mukaan lippukunnan toimintaan omaan purjeveneen myötä, ensimmäisen kerran Kaija-vene seilasi isolla meripartioleirillä Raumalla vuonna 1987 ja on siitä lähtien ollut mukana myös lippukuntaleireillä, jotta kaikilla partiotytöillä on mahdollisuus tutustua purjehtimiseen. Kaija-purjevene on valmistunut 1985 ja tuolloin lippukunnastamme tuli sekä maa- että meripartiointia harrastava lippukunta.
Koko Heinolan seudun partioväkeä koskettaa itsenäisyyspäivän soihtukulkue, joka on ensimmäisen kerran kulkenut läpi kaupungin vuonna 1958 soihtujen ollessa pelkkiä kepin nenään kiinnitettyjä peltipurkkeja, palamisaineena terva.
Lippukunnan alkutaivat on ollut peruspartiointia, paljon retkiä ja luonnossa liikkumista. Seitsemänkymmentäluku on ollut monien muutosten aikaa, poika- ja tyttöpiirin yhdistyminen, piiritoimintaan osallistuminen, kurssituksen lisääntyminen ja jopa joitakin yhteyksiä kansainväliseen toimintaan.
Kahdeksankymmentäluvulla on rakennettu Kaija-vene ja meripartiointi on astunut voimakkaasti toimintaan mukaan maapartioinnin rinnalle. Vuonna 1982 saimme myös oman huivimerkin partiojohtaja ja heraldikko Carl-Erik Bergmanin suunnittelemana.
Yhdeksänkymmentäluvulla lippukunta on selvästi myös lähtenyt ulos Heinolasta, kansainvälinen partiotoiminta on ollut mahdollista ja siihen on osallistuttu, mm. Wergujaram projektissa 2 tyttöä olivat Senegalissa rakentamassa sairaalaa, kansainvalisille- leireille osallistuttiin aina Chilen Jamboreeta myöten ja lippukunnassa oli useita vaihto-oppilaina olevia nuoria mukana partiotoiminnassa.
Kaksituhatta luku on paljolti painottunut jälleen peruspartioinnin – retket, leirit, partiotaidot – ylläpitämiseen ja kehittämiseen.Vuonna 2004 vihittiin käyttöön lippukunnan uusi lippu, jonka suunnitteli Kari K Laurla. Teemana käytettiin vanhan lipun vanhaa Heinolan vaakunaa ja huivimerkin kuvioita – linnake vartiotulineen, lippukunta vartioineen.
Kirjoittanut Merja Uurainen
